Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Joulun aikaa, joulun taikaa

 Joulupäivä on vuosittain 25.12. Joulu on lasten ja aikuisten juhla. Se on vanhusten juhla. Eläintenkin juhla se on. Koko luonto ja luomakunta pukeutuvat Pohjolassa talvisiin joulunviettoihinsa.

 Jouluajan sanotaan alkavan Tuomaan päivästä (21.12.) ja päättyvän Nuutinpäivään (13.1.). Aikavälille sijoittuvat jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä, uusivuosi ja loppiainen. Joulun ajasta elää sanonta: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi”. Muitakin aikamäärityksiä jouluaikaan on aikojen saatossa esiintynyt. Esimerkiksi eräs muinainen pohjoismainen kuningas Knut oli määrännyt joulun ajaksi täyden kuukauden eli joulukuun 13 päivästä tammikuun 13 päivään. Eräs määritys jouluajaksi on laskea sen alkavan 1. adventista ja päättyvän loppiasena.

 Kristillinen joulu on saanut alkuperänsä Kristus – lapsi tarinasta. Uskonnollisessa perinteessä kristillisen joulun alkuperä siis on. Siihen perustuu myös suomalainen joulu. Länsimainen ajanlasku on myös huomioinut Kristuksen syntymän. Silloin elettiin vuotta nolla ja nyt eletään vuotta 2008 jKr. Nykyisin sanotaan myös, että jälkeen ajanlaskun alun ( esimerkiksi 2008 jaa), mutta lähtökohta sillekin on sama.

 Joulunvietoista ilmenee kansallisia tapoja ja perinteitä. Suomalaisen joulun sanotaan saaneen vaikutteita ruotsalaisesta ja saksalaisesta jouluperinteestä. Nykyisten aikojen kaupallisten joulujen nähdään omineen vaikutteensa Uudelta mantereelta, Yhdysvalloista. Omintakeisena suomalaisesta joulusta voi mainita esimerkiksi joulurauhan julistamisen jouluaattoisin kello 12.00 Turusta. Suomessa uskotaan joulupukin asuvan Korvatunturilla. Koko Suomi on tavanomaisesti joulun edeltä joulumaa. Suomalainen joulu on perhejuhla ja yleensä sitä vietetään perinteisten jouluruokain parissa. Lahjoja annetaan ja niitä saadaan. Joulukortteja lähetellään. Suomalaiselle joululle on tyypillistä nostalgisuus ja lapsuuden joulujen muistelut. Tarinallisuus elää jonkinasteista renesanssia Euroopassa. Suomalaisessa jouluperinteessä se on säilynyt ikiajat. Jouluaattoiltaisin muistetaan vainajia viemällä hautausmaille kynttilöitä sukulaisten, tuttavien, ystävien haudoille.

Joulu on Kristuksen syntymän muistojuhla, joten joulumessuissa käydään ja/tai niitä katsotaan televisiosta. Yhteistä lännen ja idän kirkon alueilla on viettää sitä Kristuksen syntymäjuhlana, mutta omine vivahde – eroineen. Yhteistä kristityille on nykyisin ollut seurata paavin joulutervehdyksiä suorasta tv - lähetyksestä Vatikaanista.

 Joulua juhlitaan tavoilla jos toisilla. Joulun vieton sanotaan vuosi vuodelta maallistuvan ja materialisoituvan. Pikkujoulujen vietot yleistyvät ja varhaistuvat. Ennen isäin ja isoisäin aikoihin olivat vain koulujen kuusijuhlat ainoita pikkujouluja ja niitä alettiin viettää vasta Santa Lucian päivästä. Nykyisin on monenmoisia firmojen sekä yhdistysten pikkujouluja ja osa aloittaa juhlimiset jo marraskuulla.

 Toisaalta voidaan mainita, että vaikka joulua ei ennen juhlittu marraskuulta. Usein lähestyvä joulu huomioitiin kuitenkin jo syksystä. Esimerkiksi lapsia kehotettiin lukemaan koululäksynsä, että joulupukki muistaisi lahjoillaan. Vanhankantaisessa talonpoikaisessa kulttuurissa joulunvalmistelut alkoivat sangen varhain. Joululahjat tehtiin pääosin itse. Neulottiin villapuseroita ja lapasia. Niitä sitten joululahjoinakin annettiin. Taloissa aloitettiin syysteurastukset. Kinkkuja suolattiin ja makkaroita valmistettiin. Leipiä leivottiin ja juustoja valmistettiin. Osan ruuasta sanottiin olevan varatun jouluksi, juhlaruuaksi. Valaistukseen tarvittavia kynttilöitä valmistettiin teuraseläinten talista. Oluttakin laitettiin tynnyreihin. Kaikki tuo toiminta liittyi tavanomaiseen talonpoikaiseen toimintaan varustautua talven yli. Valmisteluissa kylläkin muistettiin joulua ja varattiin juhlimiseen liittyvää.

 Joulumme taustalta uskotaan löytyvän maalliset perinteet. Alkuperän nähdään olevan muinaisissa sadonkorjuujuhlissa. Niitä vietettiin muinaisgermaanisessa ja skandinaavisessa perinteessä vuoden loppupuolella, kun sadonkorjuutyöt ja paljon aikaa vieneet riihien puinnit olivat selvitetty ja saatettu onnelliseen päätökseensä. Ihmisille oli siunaantunut ylimääräistä aikaa ja syitä juhlimisiin.

 Muinaisten roomalaisten tiedetään viettäneen nykyisen joulun paikalle sijoittuvana pakanallisia Saturnaalia – juhlia. Niiden uskotaan olevan toisen perinnehaaran joulunviettoon. Kristinuskon vahvistuessa ja laajentaessaan alueitaan, kristillinen joulu alkoi sijoittua pakanallisen joulun sijalle.

 Joulukuu, aikaa määrittävänä, kuukautta tarkoittavana sanana tuli suomenkieleen 1600 – luvulla. Suomalaisen joulu - sanan alkuperää on pohdittu ja sanan alkuperäksi on esitetty erilaisia näkemyksiä. On esimerkiksi arveltu suomenkielisen joulu – sanan tulleen lainasanana eri kieliryhmän, ruotsalaisesta jul (joulu) – sanasta. Toisaalta suomenkielisen joulu – sanan uskotaan olevan lähtöisin muinaisskandinaavis -/germaanista perua olevista jovla tai joulud - sanoista. Suomalaisen joulu – sana alkuperäksi on esitetty esimerkiksi myös brittiperäistä yule - sanaa. Sitä joulu - sanaksi sijoittaessa voidaan pienenä sivukaneettina arvella, että olisiko sanalla skandinaaviset vaikutteensa? Britannia oli muinoin ollut vuosisatojen ajan viikinkien hallinnoimaa aluetta. Viikinkikauden vaikutteena Englantiin, voi esittää siellä eräissä paikannimissä esiintyvät by – sanapäätteet esimerkiksi Whitby, Pohjois – Yorkshiressa (ruots. by = suom. kylä).

Johdonmukaisesti etenevää, suomenkielisen joulu - sanan muodostumista ruotsinkielestä tai muustakaan kielestä ei ole toistaiseksi esitetty. Ehkä suomalaisen joulun ainutlaatuisuuden ja erinomaisuuden takana onkin mystisyys ja salaperäisyys? Suomalaisen joulu – sanankin alkuperä, kun todistamaton on. Salaperäistä suomalaisessa joulussa on myös Korvatuntunturilla asuva miljooniin koteihin, jouluaattoiltana lähes samoihin aikoihin ehtivä joulupukki.

 Sitä vastoin skandinaavisesta jul (joulu) - sanan alkuperästä on johdonmukaisia esityksiä. Se löytynee muinaisskandinaavisesta kulttuurista ja ruotsalaisesta pyörää tarkoittavasta hjul – sanasta. Se tarkoitti muinaisskandinaavien ja viikinkienkin (soturi – ja merenkulkijakansaa noin vv. 700 – 1000 jKr.) ajattelussa myös auringon kehrää taivaalla. Pyörä yhdistettiin myös ajankulkuun, vuodenkiertoon. Vuodenkiertoa muinaisskandinaavit ja viikingit joutuivat seuramaan jokapäiväisen elantonsa hankkimisen yhteydessä. Heillä oli esimerkiksi ollut kauas suuntautuneitten ryöstöretkeilyinsä lisäksi pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa. He senkin takia joutuivat huomioimaan vuodenkierron.

 Sotimiset ja ryöstelyt olivat olleet yleismaailmallinen tapa. Viikinkienkään elannonansaintapa ei siitä poikennut. Kun, matkoilla olleiden vuodenkierto (hjul) alkoi kääntyä syystalveen. Pimeys lisääntyi ja purjehdusvedet alkoivat jäätyä. Heillä oli ollut tapa palata koteihinsa ennen vesien jäätymisiä. Viikingeiltä on ehkä peräisin läntisen kulttuuripiirin sanonta ja tapa ”jouluksi kotiin”.

 Olisikohan matkoilta palailtu Lucian päivään mennessä? Esimerkiksi eräs Knut kuningas oli määrännyt jouluajan alkavaksi 13.12. Olisiko osaltaan siitä johtuvaa, että alkujaan sisilialainen Santa Lucia (vv. 283 – 13.12.303 tai 13.12.304 jKr.) romanttinen pyhimystarina ja perinne, jäi elämään vain skandinaaviseen kulttuuriin. Välimerelläkin, kun viikingit purjehtivat ja sitten kotiin palattuaan kertoilivat tarinoitaan. Nostalgisuus ja romanttisuus sekä tarinoinnit (huom. Islannin sagat) ovat olleet ikiaikainen osa pohjoismaista ja myös suomalaista perinnettä ja jouluperinnettä.

 Joululahjat ovat myös osa joulua ja perinnettä. Niilläkin ovat kristilliset ja maalliset perinteensä. Itämaan tietäjät toivat vastasyntyneelle Kristus – lapselle lahjojaan, kun tulivat kumartamaan tulevaa kuninkaiden kuningasta. Muinaisroomalaisten Saturnaalia - juhliin olivat kuuluneet myös lahjojen antamiset ja saamiset. Viikingeillä oli myös ollut antaa matkoilta tullessaan lahjoja kotiin jääneille.

Jouluperinteestämme voi mainita, että siihen kuuluu oleellisesti joululoma. Koululaisilla se on kohtalainen. Töissään kulkevat pyrkivät myös pitämään joululoman. Monilla on mahdollisuus viettää joulua perheensä parissa. Joulua vietetään monella tapaa ja erilaiset ovat joulun viettäjillä mahdollisuudet joulunviettoon. Tasapuolinen joulu on siinä mielessä, että joulu on jokaisella.  Toki se on erilainen eri ihmisillä.

FM Mauri Junttila

 


Lähteitä:

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulupukki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesus