Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Joulun aikaa, joulun taikaa

 Joulupäivä on vuosittain 25.12. Joulu on lasten ja aikuisten juhla. Se on vanhusten juhla. Eläintenkin juhla se on. Koko luonto ja luomakunta pukeutuvat Pohjolassa talvisiin joulunviettoihinsa.

 Jouluajan sanotaan alkavan Tuomaan päivästä (21.12.) ja päättyvän Nuutinpäivään (13.1.). Aikavälille sijoittuvat jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä, uusivuosi ja loppiainen. Joulun ajasta elää sanonta: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poijes viepi”. Muitakin aikamäärityksiä jouluaikaan on aikojen saatossa esiintynyt. Esimerkiksi eräs muinainen pohjoismainen kuningas Knut oli määrännyt joulun ajaksi täyden kuukauden eli joulukuun 13 päivästä tammikuun 13 päivään. Eräs määritys jouluajaksi on laskea sen alkavan 1. adventista ja päättyvän loppiasena.

 Kristillinen joulu on saanut alkuperänsä Kristus – lapsi tarinasta. Uskonnollisessa perinteessä kristillisen joulun alkuperä siis on. Siihen perustuu myös suomalainen joulu. Länsimainen ajanlasku on myös huomioinut Kristuksen syntymän. Silloin elettiin vuotta nolla ja nyt eletään vuotta 2008 jKr. Nykyisin sanotaan myös, että jälkeen ajanlaskun alun ( esimerkiksi 2008 jaa), mutta lähtökohta sillekin on sama.

 Joulunvietoista ilmenee kansallisia tapoja ja perinteitä. Suomalaisen joulun sanotaan saaneen vaikutteita ruotsalaisesta ja saksalaisesta jouluperinteestä. Nykyisten aikojen kaupallisten joulujen nähdään omineen vaikutteensa Uudelta mantereelta, Yhdysvalloista. Omintakeisena suomalaisesta joulusta voi mainita esimerkiksi joulurauhan julistamisen jouluaattoisin kello 12.00 Turusta. Suomessa uskotaan joulupukin asuvan Korvatunturilla. Koko Suomi on tavanomaisesti joulun edeltä joulumaa. Suomalainen joulu on perhejuhla ja yleensä sitä vietetään perinteisten jouluruokain parissa. Lahjoja annetaan ja niitä saadaan. Joulukortteja lähetellään. Suomalaiselle joululle on tyypillistä nostalgisuus ja lapsuuden joulujen muistelut. Tarinallisuus elää jonkinasteista renesanssia Euroopassa. Suomalaisessa jouluperinteessä se on säilynyt ikiajat. Jouluaattoiltaisin muistetaan vainajia viemällä hautausmaille kynttilöitä sukulaisten, tuttavien, ystävien haudoille.

Joulu on Kristuksen syntymän muistojuhla, joten joulumessuissa käydään ja/tai niitä katsotaan televisiosta. Yhteistä lännen ja idän kirkon alueilla on viettää sitä Kristuksen syntymäjuhlana, mutta omine vivahde – eroineen. Yhteistä kristityille on nykyisin ollut seurata paavin joulutervehdyksiä suorasta tv - lähetyksestä Vatikaanista.

 Joulua juhlitaan tavoilla jos toisilla. Joulun vieton sanotaan vuosi vuodelta maallistuvan ja materialisoituvan. Pikkujoulujen vietot yleistyvät ja varhaistuvat. Ennen isäin ja isoisäin aikoihin olivat vain koulujen kuusijuhlat ainoita pikkujouluja ja niitä alettiin viettää vasta Santa Lucian päivästä. Nykyisin on monenmoisia firmojen sekä yhdistysten pikkujouluja ja osa aloittaa juhlimiset jo marraskuulla.

 Toisaalta voidaan mainita, että vaikka joulua ei ennen juhlittu marraskuulta. Usein lähestyvä joulu huomioitiin kuitenkin jo syksystä. Esimerkiksi lapsia kehotettiin lukemaan koululäksynsä, että joulupukki muistaisi lahjoillaan. Vanhankantaisessa talonpoikaisessa kulttuurissa joulunvalmistelut alkoivat sangen varhain. Joululahjat tehtiin pääosin itse. Neulottiin villapuseroita ja lapasia. Niitä sitten joululahjoinakin annettiin. Taloissa aloitettiin syysteurastukset. Kinkkuja suolattiin ja makkaroita valmistettiin. Leipiä leivottiin ja juustoja valmistettiin. Osan ruuasta sanottiin olevan varatun jouluksi, juhlaruuaksi. Valaistukseen tarvittavia kynttilöitä valmistettiin teuraseläinten talista. Oluttakin laitettiin tynnyreihin. Kaikki tuo toiminta liittyi tavanomaiseen talonpoikaiseen toimintaan varustautua talven yli. Valmisteluissa kylläkin muistettiin joulua ja varattiin juhlimiseen liittyvää.

 Joulumme taustalta uskotaan löytyvän maalliset perinteet. Alkuperän nähdään olevan muinaisissa sadonkorjuujuhlissa. Niitä vietettiin muinaisgermaanisessa ja skandinaavisessa perinteessä vuoden loppupuolella, kun sadonkorjuutyöt ja paljon aikaa vieneet riihien puinnit olivat selvitetty ja saatettu onnelliseen päätökseensä. Ihmisille oli siunaantunut ylimääräistä aikaa ja syitä juhlimisiin.

 Muinaisten roomalaisten tiedetään viettäneen nykyisen joulun paikalle sijoittuvana pakanallisia Saturnaalia – juhlia. Niiden uskotaan olevan toisen perinnehaaran joulunviettoon. Kristinuskon vahvistuessa ja laajentaessaan alueitaan, kristillinen joulu alkoi sijoittua pakanallisen joulun sijalle.

 Joulukuu, aikaa määrittävänä, kuukautta tarkoittavana sanana tuli suomenkieleen 1600 – luvulla. Suomalaisen joulu - sanan alkuperää on pohdittu ja sanan alkuperäksi on esitetty erilaisia näkemyksiä. On esimerkiksi arveltu suomenkielisen joulu – sanan tulleen lainasanana eri kieliryhmän, ruotsalaisesta jul (joulu) – sanasta. Toisaalta suomenkielisen joulu – sanan uskotaan olevan lähtöisin muinaisskandinaavis -/germaanista perua olevista jovla tai joulud - sanoista. Suomalaisen joulu – sana alkuperäksi on esitetty esimerkiksi myös brittiperäistä yule - sanaa. Sitä joulu - sanaksi sijoittaessa voidaan pienenä sivukaneettina arvella, että olisiko sanalla skandinaaviset vaikutteensa? Britannia oli muinoin ollut vuosisatojen ajan viikinkien hallinnoimaa aluetta. Viikinkikauden vaikutteena Englantiin, voi esittää siellä eräissä paikannimissä esiintyvät by – sanapäätteet esimerkiksi Whitby, Pohjois – Yorkshiressa (ruots. by = suom. kylä).

Johdonmukaisesti etenevää, suomenkielisen joulu - sanan muodostumista ruotsinkielestä tai muustakaan kielestä ei ole toistaiseksi esitetty. Ehkä suomalaisen joulun ainutlaatuisuuden ja erinomaisuuden takana onkin mystisyys ja salaperäisyys? Suomalaisen joulu – sanankin alkuperä, kun todistamaton on. Salaperäistä suomalaisessa joulussa on myös Korvatuntunturilla asuva miljooniin koteihin, jouluaattoiltana lähes samoihin aikoihin ehtivä joulupukki.

 Sitä vastoin skandinaavisesta jul (joulu) - sanan alkuperästä on johdonmukaisia esityksiä. Se löytynee muinaisskandinaavisesta kulttuurista ja ruotsalaisesta pyörää tarkoittavasta hjul – sanasta. Se tarkoitti muinaisskandinaavien ja viikinkienkin (soturi – ja merenkulkijakansaa noin vv. 700 – 1000 jKr.) ajattelussa myös auringon kehrää taivaalla. Pyörä yhdistettiin myös ajankulkuun, vuodenkiertoon. Vuodenkiertoa muinaisskandinaavit ja viikingit joutuivat seuramaan jokapäiväisen elantonsa hankkimisen yhteydessä. Heillä oli esimerkiksi ollut kauas suuntautuneitten ryöstöretkeilyinsä lisäksi pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa. He senkin takia joutuivat huomioimaan vuodenkierron.

 Sotimiset ja ryöstelyt olivat olleet yleismaailmallinen tapa. Viikinkienkään elannonansaintapa ei siitä poikennut. Kun, matkoilla olleiden vuodenkierto (hjul) alkoi kääntyä syystalveen. Pimeys lisääntyi ja purjehdusvedet alkoivat jäätyä. Heillä oli ollut tapa palata koteihinsa ennen vesien jäätymisiä. Viikingeiltä on ehkä peräisin läntisen kulttuuripiirin sanonta ja tapa ”jouluksi kotiin”.

 Olisikohan matkoilta palailtu Lucian päivään mennessä? Esimerkiksi eräs Knut kuningas oli määrännyt jouluajan alkavaksi 13.12. Olisiko osaltaan siitä johtuvaa, että alkujaan sisilialainen Santa Lucia (vv. 283 – 13.12.303 tai 13.12.304 jKr.) romanttinen pyhimystarina ja perinne, jäi elämään vain skandinaaviseen kulttuuriin. Välimerelläkin, kun viikingit purjehtivat ja sitten kotiin palattuaan kertoilivat tarinoitaan. Nostalgisuus ja romanttisuus sekä tarinoinnit (huom. Islannin sagat) ovat olleet ikiaikainen osa pohjoismaista ja myös suomalaista perinnettä ja jouluperinnettä.

 Joululahjat ovat myös osa joulua ja perinnettä. Niilläkin ovat kristilliset ja maalliset perinteensä. Itämaan tietäjät toivat vastasyntyneelle Kristus – lapselle lahjojaan, kun tulivat kumartamaan tulevaa kuninkaiden kuningasta. Muinaisroomalaisten Saturnaalia - juhliin olivat kuuluneet myös lahjojen antamiset ja saamiset. Viikingeillä oli myös ollut antaa matkoilta tullessaan lahjoja kotiin jääneille.

Jouluperinteestämme voi mainita, että siihen kuuluu oleellisesti joululoma. Koululaisilla se on kohtalainen. Töissään kulkevat pyrkivät myös pitämään joululoman. Monilla on mahdollisuus viettää joulua perheensä parissa. Joulua vietetään monella tapaa ja erilaiset ovat joulun viettäjillä mahdollisuudet joulunviettoon. Tasapuolinen joulu on siinä mielessä, että joulu on jokaisella.  Toki se on erilainen eri ihmisillä.

FM Mauri Junttila

 


Lähteitä:

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulupukki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesus

 

 

 

FM MAURI JUNTTILA

 

SYKSYN 2018 JUTTUJANI

 

Juteltiin kerrattain Pentti veikkani (1943-2003) kanssa. Hän esimerkiksi totesi, että meiltä vain hän ja Oiva veikkamme olisivat pituuden puolesta kelpuutettu natseihin. Natseilla oli ollut minimipituus 175 cm, joukkoihinsa hyväksymisen rajana. Minä olisin ollut lähes 5 cm alle minimi pituuden.

 

Monenlaista oli vanhaan aikaan

 

Pentti tilasi eräänä 1950 - luvun jouluna Oiva veikan kautta ”Adolf Hitlerin Mein Kampf” kirjan. Sotaveteraaniveljemme Oiva Junttila (1922-2001) oli silloin hämeenlinnalaisen Arvi A. Kariston eräs kirjanmyyntiasiamiehistä. Arvi A. Kariston kirjoissa oli myös ”Liittoutuneiden Valvontakomission” myyntikieltoon laittamia. Kielten oppimisesta kiinnostunut Pentti veikka tilasi kirjansa saksankielisenä.

 

Paljon parempia aikoja, kuin nykyisten ”verbaalien” aikana elettiin silloin pääministeri ja presidentti Urho Kekkosen Suomessa 1950 - luvulla. Esimerkiksi pienen maatalon poika Junttilan Penttikin kykeni ostamaan postimyynnistä useita kirjoja ja ison pinon joulukortteja jouluksi.

 

Hämeenlinnalaiselta Karistolta saatiin siis ostaa nättejä joulukorttejakin. Vaatteisiin oli meillä myös hiukan varaa laittaa hyvän presidentin Urho Kekkosen aikana. Ei silloin Kekkosen aikana kukaan, köyhäkään kulkenut rääsyissä. Hyvissä vaatteissa kulki silloisen yleisen tavan mukaan Penttikin. Ei niinä Kekkosen aikoina vilkkunut köyhänkään miehen paljas takapuoli vaaterääsyjen raosta!

 

Naapurin mies Toivo Kaikkonen osti myös monen joulun aikaan talvilukemiseksekseen Kariston kirjoja sekä joulukortteja naapurinsa Oivan kautta. Pienen maatalon isäntiä oli naapurin Toivokin.

 

Hänellä oli tapana pitää vanhoillislestadiolaisten (VL) seuroja melko usein kotonaan. Siihen aikaan kotiseuroissa oli pullakahvitarjoilu talon puolesta. Oli toki niinkin varattomia ollut vanhaan aikaan, etteivät kyenneet pitämään uskovaisten seuroja kotonaan. Kaikkosen Toivolla oli aina seuroissaan laatukahvista keitetyt kahvit ja hyvää kakkua sekä pullaa.

 

Rahasta meillä oli usein pulaa. Miten sitä voisi saada? Pentti veikka sai jonkin verran rahaa, kun toimi lähes lapsena apulaisena maidonajossa sodassa toisen jalkansa menettäneellä Oiva veikallamme. Saattoi Pentti käydä kesäaikaan myös peltotöissä naapureillamme Oivan Fergusonilla. Siten sai nätisti setelirahaakin.

 

Naapureilla oli paljon peltoja, mutta traktoreita oli isännillä vielä vähän siihen maailman aikaan. Sodan jälkeen oli säännöstelyä rahan ulosmenosta Suomesta. Uusiin traktoreihin piti hakea ostolupa lääninhalltituksesta.

 

Pentti oli opetelut Fergusoniin nätin käännösjarrukäännöksen peltosarkain päissä. Ferguson liikkui hänellä joka sekunti töitä tehden. Oivan englantilainen petrooli Ferguson TE 20 oli saanut mukaansa Ferguson tehtaan aurat ja äkeen. Lapiorullaäes eli karhi oli työleveydeltään noin 2 metriä. Se oli traktorin kolmipistenostolaitteissa kiinnioleva. Siis kätevä äes kuljettaa ja käyttää.

 

Tienestejä saatiin myös ojanvarsien meskujen ja metsämarjojen poimisista. Siitä saimme myös hiukan tuloja, kun kaivoimme muutamia tienvarsiviemäreitä rakennettavan Korventien ravi ojiksi. Siitä annettiin noin 20 metrin viemärinpätkiä kaivaa. Korventienteon työnjohtajat antoivat selvää rahaa käteen kaivetuista tieravin kaivuista.

 

Teimme kerrattain pari vuotta minua vanhemman Pentin kanssa meitä paljon vanhemman, sodankin käyneen Oivan kanssa yhteistyötä. Heittelimme meille annetusta Korventien työmaan tienvarsiravin montusta liiat maat pois. Oiva viimeisteli sen ja hyväntahtoisena miehenä antoi rahat meille.

 

Eräänä kesänä, kun oli mennyt jo muutamia vuosia Leppijärven kuivauksesta. Oivalla oli muutamien hehtaarien raivausmaa Sipolan rämeen reunalla, Leppiojan kanavan varressa. Kävimme Pentin kanssa silloin tällöin polttamassa sen pintamaata. Oiva maksoi meille siitä aputyöstä jotain.

 

Eräänä päivänä saimme pyydettyä Pentin kanssa pienen hauen Leppoiojan kanavasta. Kun, löimme nopeasti lapion syrjällä vedessä uivaa kalaa, niin saimme sen saaliiksi. Äiti paistoi sen meille paistinpannussa syötäväksi.

 

Pentti veljemme alkoi nuorena keskikoululaisena kulkea kesätöissä Tyrnävän kirkonkyläläisen kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Pentti ajoi sinne hyvällä polkupyörällä. Mopedeja ja moottoripyöriä alkoi olla myös maaseudun poijilla. Niin oli Pentilläkin.

 

Pentti meni keskikoulunsa jälkeen Ouluun kaksivuotiseen kauppaopistoon. Tienestit paranivat, kun hän oli jo kouluja käynyt merkonomi. Hän oli sittemmin merkonomina töissä esimerkiksi eräässä oululaisessa autoliikkeessä. Pentti osti sieltä hiukan käytetyn Opel Kadett henkilöauton. Se oli hänelle ihan hyvä, onnistunut ostos.

 

Ruotsin töissä

 

Se oli 1960 – lukua, kun menivät monissa miehin esimerkiksi Tyrnävältä ja muualta Suomesta tienesteihin Ruotsiin. Kohtalaisen hyvä elintaso oli silloin molemmissa maissa. Esimerkisi varaton nuorukainen kykeni matkustamaan töihin vaikkapa kauas Boråsiin tai Eskilstunaan Etelä - Ruotsiin.

 

Ruotsista sai Penttikin heti töitä. Kivat asunnot odottivat uusia asukkaita. Työt siellä tehtiin valoisissa lämpimissä tehdassaleissa. Työnantajat olivat varoissaan. Osa heistä sanoi ensimmäisenä iltana, että kruunuja on antaa sinullekin Pentti ”förskottina”, jos vain haluat! Käy sitten työmatkalle ostamassa tuosta lähikaupasta yön ajaksi jotakin kivaa purtavaa esimerkiksi suklaata, mehua, kahvia ja pullaa. Käy myös ruokailuaikana syömässä meidän tehtaan omassa ruokalassa!

 

Suomalaisten siirtotyömiesten tapaan Penttikin osti melko pian ruotsalaisen käytetyn henkilöauton. Se oli nätti hyväkuntoinen kupla Volkkari. Hän kävi sillä seuraavana kesänä lomilla Suomessa.

 

Pentti opiskelee

 

Niinä 1960 – luvun loppuina ja 1970 – luvun alkuina nuorten miesten keskuudessa oli jonkin verran kiinnostusta aikuispiskeluun. Penttikin kiinnostui aikuisopiskelusta.

 

Ouluun takaisin muutettuaan ja saatuaan sieltä sopivan työpaikan hän ilmoittautui opiskelijaksi Lassinkallion iltalukioon. Muutaman vuoden päästä hän sai valkolakin ja ylioppilastodistuksen. Hän pyrki opiskelijaksi Oulun yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan. Pentti opiskeli siellä esimerkiksi tilastotiedettä ja kunnallispolitiikkaa. Siellä oli silloin sitäkin opiskelun mahdollisuutta.

 

Hänestä tuli aikanaan humanististen tieteiden kandinaatti (HuK). Hän oli useita vuosia HuK. Pentti oli aina jossakin ansiotyössä opiskeluaikoinakin. Pentistä tuli aikanaan filosofian maisteri (FM) Oulun yliopistosta. Pentti saattoi kirjoittaa joskus jotain pientä ajankohtaista ajankulukseen oululaiseen maalaisliittolaiseen sanomalehti Liittoon tai Kalevaan.

 

Vapaa -ajan viettoa

 

Sitäkin meillä oli joskus eli vapaa - aikaa. Totuttuna tapana oli meillä Korvenkylän lapsilla käydä sunnuntaisin leikkimässä, puuhailemassa, ulkoilemassa kuivatulla entisellä Leppijärvellä ja sen ympäristöissä. Ensin olimme käyneet istumassa naapurin miehen Lauri Alasaarelan pyhäkoulussa.

 

Oli meillä ulkoillessa myös sitä tapaa, että paistaa pienessä nuotissa paistinpanussa jotain syötävää. Korvenkyläläinen, Pentin kanssa samana vuonna syntynyt, hyvä leikkikaverimme, ahkera ulkoilija ja reippailija sekä erinomainen hiihtäjäpoika Tolvasen Matti piti sitä jotenkin turhana. Miksi, kulkea lähimetsissä paistinpannu repussa syömässä nuotiolla paistettuja sianlihan paloja tai makkaran paloja? Kotona pirtin pöydän ääressä ne olivat hänen mielestään makoisampia ja parempia syödä. Matti tykkäsi erityisesti Kaisa äitinsä paistamista räiskäleistä, lätyistä.

 

Olisiko ulkoilu - ja retkeilyharrastus vaikuttanut, että RUK:n käyneestä Pentistä tuli reservin sissiluutnantti? Hänen, Pentin ikäisten 1960 - luvun asevelvollisuusaikana hiihto - , eräily - ja retkeiluharrastus oli nuorilla miehillä sangen vähäistä.

 

Johonkin aikaan, kauan viime sotien jälkeen, monet asevelvolliset eivät osanneet edes sytyttää tulitikkua. Ulkoilu ja kunnon hoito alkoi lisääntyä yleisesti myöhemmin nopeaan monien houkuttelevien hiihtohissilaskettelurinteiden myötä kaikkialla maassamme.

 

Erään kansakouluajan joululoman aikana, olimme Pentin kanssa eräänä lauantaina hiihtämässä lähimetsissä, jossain Leppiojan/Leppiojan kanavan risukoissa samoiltiin. Olin juuri lukenut Santeri Ivalon ”Juho Vesainen” kirjan. Taitoin käsilläni pienen männynkäkkärän keihääksi/sauvaksi Juho Vesaisen tapaan hiihtää.

 

Se meni harmikseni kohta poikki. Siitä katkesi pitkä pätkä, joka meni toisen silmäluomeni alle. Se oli lujassa repiä pois silmästä. Tuntui, kuin silmämunakin tulee samalla ulos!

 

Se vaikutti silloin siten, etten kohta nähdyt terveelläkään silmällä. Se alkoi myös vuotaa kyyneliä kovasti ja vuolaasti. Kovasti kipeä oli myös loukkaantunut silmäni.

 

Osasimme kuitenkin kotiin, siksi koska Oiva veikkamme alkoi lämmittämään lauantaisaunaa. Oli tyven pienen pakkasen talvisää. Hiihdimme savun hajua kohden. Osasimme hyvin kotiin.

 

Eräänä kansakoulun joululoman viikonloppuna vierailimme Pentin kanssa Rantsilan Kärsämänkylässä Taimi siskollamme. Hän oli siellä pienen Rantsilan Osuskaupan Kärsämänkylän sivumyymälän myymälänhoitajana. Nousimme eräänä lauantaina Haurukylässä ”Haapavetisen” kyytiin. Jäimme kyydistä Rantsilan kirkolla. Kävelimme sieltä noin 8 km:n matkan Kärsämänkylään. Takaisin lähdimme seuraavana arkena. Onnikka ajoi silloin arkena sieltä Kärsämänkylästä Rantsilaan.

 

Sivumymälä oli vuokralla valtavan suuressa Kopsan talossa. Talon rakennukset olivat hirsisiä. Ne olivat neliön muotoisessa kehässä. Kopsan pihapiiri oli todella suuri ja vaikuttavan näköinen.

 

Kävin myöhemmin kevättalvella uudelleen Kärsämänkylässä. Kävin voitamassa siellä Temmeksen kunnan koulujenvälisen hiitokilpailun ikäluokassani. Sinne ja takaisin oli onnikkakyyti kuljetus.

 

Rantisilan Kärsämänkylä oli erilaisempi Pohjois - Pohjanmaan kylä. Siellä oli Kestilään mennessä kirkasvetinen Järvitalon järvi. Kylä oli osittain Liminkaa, osittain Temmestä ja Rantsilaa. Siellä oli vielä jäljellä vanhoja kookkaita hirsirakennusten pihapiirejä. Oli sielä ollut aikoinaan myös myös voita valmistanut ns. hevoskiertomeijeri.

 

Kärsämänkylässä ei esimerkiksi ollut mäkiä meidän kilpailevien koululaislasten hiihtoladuilla. Temmesjokivarressa on mäkiä vain Haurukylässä. Haurukylässä olikin kookkaita mäkejä. Erään kerran katkaisin siellä jopa sukseni, vaikka olin paljon hiihtoa ja mäenlaskua harjoitellut reipas koululaispoika.

 

Lähteitä:

 

file:///C:/Users/mamij_000/Downloads/Siikalatva%2020161120_siikalatva%2029112016.pdf

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4

https://fi-fi.facebook.com/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4nkyl%C3%A4n-Nuorisoseura-1918725498347579/

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/asutushistoria

https://www.rantalakeus.fi/uutiset/kun-meijerska-naputti-ikkunaan-hevonen-pysahtyi-6.703.231716.57a9911316

https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/karsamankylan-rukoushuone-ei-prameile/527714/

http://www.wikiwand.com/fi/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4

https://sites.google.com/site/korventietyrnava/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Artj%C3%A4rven_historia